Tää tyttö täällä ruudun takan on siis nimeltään Isabelle, kute varmasti huomasitte. Toiset nimeni ovat pitkiä (kuin Mount Everest makuuasennossa) ja vaikeit lausua (kuin ranskalainen anagrammi, vaikken tiedäkään mitä anagrammi tarkoittaa), jote jätän ne mysteerioksi. Ehkäpä saatte kuulla niist viel jonain päivänä. Maailmaan mä saavuin huhtikuun 25. päivä vuonna 1996. Laittakaas raksuttimenne raksuttamaan ja laskekaa, kuinka vanha minä olenkaan. Jos saitte tulokseks 15 vuotta ja pari kuukautta, olette ansainneet raikuvat aplodit ja 2 Pokemon-korttia! Onneksi olkoon voittajille.
Okei, nyt mä vakavoidun. Oon asunut suurimman osan mun elämästäni Lappeenrannassa (12 vuotta), ja oon siis syntynyt täällä. Ne mystiset kolme vuotta, jolloin en asustellut Lappeenrannassa, asuin Amerikassa, tarkemmin sanottuna Napervillessä, pienessä kaupungissa lähellä Chicagoa, Illinoisin osavaltiossa. Meidän perhe muutti sinne, kun mä olin 5-vuotias ja me muutettiin takaisin Suomeen kun mä olin 8. Mun koulutieni alkoi siis siellä, tavallisessa amerikkalaisessa koulussa. Mä en osannut sanaakaan englantia (paitsi yes/no) kun mä alotin sen koulun, mutta vuoden päästä mä puhuin englantia yhtä hyvin kun muutkin mun luokalla. Vaikka tuosta onkin jo pitkä aika, mä osaan edelleen puhua englantia aika sujuvasti, tosin amerikkalainen aksentti on hiipunut puheestani, ja puhun nykyään sellaista britti/amerikanenglannin sekoitusta.
Mun perheeseen kuuluu äiti, isä, isosisko ja pikkuveli. Mun isosisko opiskelee tällä hetkellä yliopistossa, eikä enää asu kotona, ja mun pikkuveli alottaa nyt yläasteen. Ne on molemmat oikein mukavia sisaruksia, ja meillä on yleensä hauskaa yhdessä. Mun äiti on hassu jumppafriikki, joka tykkää koirista ja historiasta ja on semmone rento/tiukka, en osaa sanoo kumpi, mut se on paras! Ja isukki on sellane hömelö hössöttäjä, joka puhuu välillä huono suomi, koska hän on suomenruotsalainen, joka meinaa sitä, että mäkin olen suomenruotsalainen! Me puhuttiin pienempänä vaan ruotsia, mut sitten jossain vaiheessa se vaihtui suomi/ruotsisekasorroks, ja nyt me puhutaan 24/7 suomee. Tää kappale tiivistettynä on siis ”jee mun perhe on ihkuin ja paras ikin <123”.
Mulla, tai oikeastaan meidän perheellä on vielä koira. Meiän musta, lyhytkarvainen, normaalikokoinen mäyräkoira Nelli. Nelli on vähän sellanen kaksnaamanen tyyppi. Meidän perheen kanssa se on pieni herttanen enkeli, mutta sitten ku tulee vieraita se on ku pikkupiru. Se on pieni, mutta pippurinen, ja haluaa että asiat menee just niin kuin se tahtoo, ja jos joku menee vähän huonosti, niin sitten se lähtee jonnekki mököttämään ja mulkoilemaan ohikulkevia.
Vapaa-ajalla mä harrastan yleisurheilua ja kuorossa laulamista. Yleisurheilua oon harrastanut niin kauan kun vaan muistan (no en ihan mut kuiteki), joten tää harrastus on mulle tärkee. Yleisurheilun monista lajeista kestävyysjuoksu on mun ”päälaji”. Se ei ehkä ole mun lempilaji, mutta koska se on ainut laji, jossa en oo surkein, niin treenaan sitten sitä. Lähiaikoina mulla ei kuitenkaan ole ollut yhtään, siis ei yhtään, innostusta ja motivaatiota yleisurheilua kohtaan, johtuen toiseen harjoitusryhmään, kestävyysjuoksuryhmään, siirtymisestä. Tällä kaudella mun on monta kertaa tehnyt mieli vaan lähteä lopullisesti pois kesken harkkojen ja huutaa kaikille pari valittua sanaa, mutta onneks oon hillinnyt itteni. Toisinaan mietin, että mitä mä oikein tekisin vapaa-ajallani (kuoron lisäksi), jos en harrastais yleisurheilua? En tosiaan tiedä mitä. Ja nyt päästiin kuoroon. Tämä kyseinen kuoro, missä mä laulan on seurakunnan lapsikuoro nimeltään Lauluvarpuset. Kuorossa laulamisen aloitin, koska Oona (juuri se Oona, joka kirjoittaa tässä samassa blogissa) houkutteli mut ja Veeran (joka myös kirjoittaa täs blogissa) mukaan. En oikein muista miten, mutta yhtäkkiä huomasinkin nousevani Valtakatu 38:n rappukäytävän rappusia ylös kohti seurakunnan tiloja ja siitä lähtien oonkin harrastanut kuoroa. Kuorosta mä tykkään, koska siellä saa laulaa (öö?) ja saa uusia kavereita ja pääsee kivoille matkoille. Esim. keväällä me oltiin 5 päivää Szentendressä, Unkarissa, ja voin sanoa et se oli ehkä paras matka ikinä!
 |
| Lentokoneessa kuoron kanssa matkalla Unkariin |
Muita vähän epävirallisempia harrastuksia, mitä mä harrastan on matkustelu, matkustelu Google Mapsissa, lukeminen, pianon soitto, kavereitten kans hengailu, leipominen, ruuan kokkailu, musiikin kuunteleminen, laulaminen suihkussa ja muualla kotona, datailu, facebookkailu, pyykin peseminen (koska se on kivaa), shoppailu sillon kun on rahaa, rahan ruinaaminen kaikilta, rahan tuhlaus, mässäily, koiran kanssa lenkkeily ja muu puuhailu, videoiden tekeminen ja muokkailu, lahnailu, laiskottelu, peukaloiden pyöritys, vanhojen vaatteiden korjailu ja ompelu, muuten vaan ompelu, kaiken järkevän tekemisen välttely, haaveilu, jäätäminen jne. Kaikkea en jaksa kirjottaa tänne, koska lahnailu on mun juttu!
Koulussa mun inhokkiaineet on äidinkieli, terveystieto, ruotsi ja liikunta, vaikka mä olenkin liikuntapainotteisella luokalla. Kaikki loput aineet menee, ei ne oo tuskaa. Jos pitää sanoa yks kiva aine ylitse muiden, niin se ois varmaan matikka. Tai kemia. Tai köksä. En osaa päättää! :D Mun mielestä mä pärjään koulussa hyvin, ka oli 9,5. Mä tajusin täs lähiaikoina, että mä en tiedäkkään kumpaan mä meenperuskoulun jälkeen, amikseen vai lukioon. Amiksessa mä haluaisin leipuri-kondiittori (vai miten se kirjotetaan) linjalle tai kokiksi. Mut toisaalta mä haluaisin isona lääkäriks, niin silloin mun pitäis valita lukio. Ehkäpä kaksoitutkinto ois hyvä…? En tiiä.
Luonteesta sen verran, että mä oon yleensä aika rauhallinen ja en suutu helposti, tai en ainakaan näytä sitä. Oon hajamielinen ja viihdyn omissa maailmoissani. En todellakaan ole kunnianhimoinen, sosiaalinen, avoin tai puhelias. En tiiä mikä adjektiivi kuvais mua parhaiten. Ehkä laiska. Läksyt teen yleensä vasta välitunnilla, ja kokeisiin luen vikana iltana yömyöhiin asti. Kaikki tehtävät ja esitelmät tykkään tehdä viime tipassa, ja oon aina myöhässä joka paikassa. Oon ehkä maailman paras keksimään kaikkea turhaa tekemistä, jottei mun tarvis tehä mitään järkevää tai tärkeetä. Ja kuten sanoin aiemmin, lahnailu on kivaa!
Tää esittely taitaa olla nyt tässä. Noi muut rupeis nyt höpöttää jostain kivasta, mutta mä en rehellisesti sanottuna osaa ja jos osaisin niin en jaksais, joten moro!
Triljoonilla sydämillä (ja huutomerkeillä ja hymiöillä),
Isabelle
