Le même que moi

Menin iha lukkoon. Kyl miul oli vaik mitä pulistavaa päässä, ku tänne tulin, mut heti ku oli aika vuodattaa ne versoavat ajatukset tänne sähköseen päiväkirjaan, ni tsädääm. Ei miulla oo enää mitään kerrottavaa. Nejnej. Mut yritän keksiä jotain vähänkin... salonkikelposta. Järkevä-sana ei nimittäin sisälly miuhu.

Vai mitä mieltä ootte? Ja ilmestähän ei keskustella myöskän?

Ja miun uus harrastus on golf... Eli siis suomeks sanottuna, golfaamine on ihan pyllystä. Ei miun hermot tai kärsivällisyys kestä sellasta pikkutarkkaa huitomista. Huomasin myös, etten mie osaa lyyä sellasii sopivii lyöntei. Joko meni liian ylhäält, et hujahti vaa kovaa vauhtii pallon ylite, tai sitten liian matalatlta et paljjo ja kasa multaa lens ympäriinsä. Ei kattonu sen golf-tunnin pitäjä miuta mitenkään hymyillen, nimmittäin ku mie poistun miu hutkintapaikalta, olin kyniny sen koko maaston iha kaljuks. Siihe olis voinu kasvattaa vaik viljaa. Etenki satainen päivä teki täst kokemuksesta ikimuistosen, huonol taval.

Jotain hyvääki tähän päivää mahtu, nimittäin näin tänää Stellaa ja Onspaa. Kirjastossa vähän riehuttiin, lainattiin kirjoja, surffailtiin netissä, pyörittiin pallotuolissa, poltettiin kieliä kaakaossa ( mie ainakin, ja nyt koskee), kyseltiin toisilta arvotuksia ja huomattiin, et mie oonki aika epeli arvotuksis. Sitte hyppäsin mopon selkää ja niin alko miun matka kohti kotia.

Päätinkin, et miepäs ajelen sightseeing reittiä ja no, eksyin sitte loppujen lopuks, mut kotiin pääsin kutakuinki ehjin nahoin. Mitä nyt peloissani, nääntyneenä (ainakin 10km laihtuneena) ja retuisen näkösenä. On se ajelu rankkaa, nimittäin nyt ramasee. Glögin hajusel ja makusel teel saatta kyl olla näppinsä pelissä. 

Ranskattaa, alkaisa ne tunnit nyt!

Sleep in silence, kids.

♥ Minttups