ymmärtääkö avaruuskin kaiken mitä kerromme

Mä alukseeni nousen ja kuulen laulun huimaavan,

kun jännitys ihooni tatuoituu ja ilo elämän sumentuu,

mä voin jo aavistaa sen pelon tulevasta,

kohta aurinkoa lähempänä olen, satumaassa,

sitten on vuoro hyräillä sitä, kauneinta hymniä

olipa kerran yksi pimeä päivä

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu.

Keskiviikkokahveilla pilvilinnoissani

Haluaisin olla jotain.
Haluaisin olla jotain.
Haluaisin olla jotain.
Ja tuo samainen lause kertaa miljoona. Haluaisin pukeutua siististi ja muodin viimojen mukaan, mutta samalla haluaisin säästää rahaa ja luontoa.
Välillä oikein inhottaa ajatella miten kaikilla edes voi olla varaa jokaiseen uuteen muodin tuomaan tempaukseen. Itsehän rakastin korkeavyötäröisiä farkkuja jo viidennellä luokalla ja värejä, joita nyt yhtäkkiä näkeekin kaikkialla.
Mutta tekevätkö vaatteet ihmisen? Eivät. Niin, eivät ainakaan minun maailmassani.
Aamulla ensimmäinen asia jota ajattelen ovat vaatteet. Vaatteeet. VAATTEET!! Onko tämä edes todellista. Meillä on maailma täynnä ihania, omalaatuisia ihmisiä ja silti kaikki ajatukset pyörivät vaatteiden ympärillä. Ehkä ne huumaavat nuoret tytöt muodikkaalla tuoksullaan. Tai saavat meidät kuvittelemaan, että vaatteilla voimme luoda itsestämme jotain mitä emme vielä ole? Lissun, emon, räppärin, koulun suosituimman tyypin,.. Mutta ehei, mielestäni vastaus on toinen. Voisin ehkä olla luokassani suosittu ja ihannoitava jos pukeutuisin valmiin muotin mukaan, mutta pintaa syvemmällä on sitä jotain mikä tekee meistä täydellisiä. Juuri sellaisia kuin me olemme. Olisi se elämä vaan niin helppoa jos olisimme kaikki alasti.

Moi olen Veera ja rakastan vaatteita niin kuin suurin osa muistakin maailman tytöistä. Tässä on vähän kuvia vaatteista! Love me, Love you or love your clothes<3

Tosi söpö ja ihana ja paras ja (jotain!) yksityiskohta rakkaasta _kirppikseltä hankitussa hupparissani !

Ruusu paidassani <3 tämä on kyllä ihan gina trickotista heeei..

Tämmöstä tänään...

villasocks...

Vaikeistaso pysyy miljoonissa

Moikkamoi! Haluan nyt yleisesti ilmoittaa vaikealaatuisesta ongelmastani joka on hiukset. Mulla on luonnonkiharat joista haluaisin suorat ja sitten käyn läpi pitkän ja raskaan suoristusprosessin josta ei ole mitään hyötyä, koska hiukseni ovat itsepäiset munapäät jotka tahtovat pysyä kiharalla.
Haluan sitten nyt jakaa teille tämän tuskan eli joo kattokaas kun mä suoristan mun hiukset. hankiiis♥ mä pakastan mun hiuksia<321

Kattokaa mikä pituusero. Vasemmalle puolelle ei oo viel tehty mitää, oikee puoli on suoristettu.

poltin mun hiukset vissiiiii... Xd

lopputulos ;p

veeruskabusja<>

I have nothing to say...

Joo hmm. Tämä on nyt sitten tällainen muotibloggaus. En väitä, että tajuaisin mitään muodista, tai, että osaisin ottaa minkäänlaisia muotikuvia tuolla Nikonin pikku pokkarillani, mutta toivottvasti se ei haittaa. Herkimpien kannattaa varustautua hengityskonein ja ehkä parin oksennuspussin kera ja vaikka vahva kuvittelisitkin olevasi niin kannatan menemään julkiselle paikalle, jotta sinulla olisi edes joku auttaja siellä tämän hullun, pelottavan ja karmivan kuvakoosteen jälkeen.

Arvon herrat, rouvat -ketä olettekaan. Olkaa hyvä.

Zayjajauz Veeruskaliini<123

Pidän peukkuja

This can't be the end. teidän pitää auttaa meitä nousemaan taas! Tämä ei voi loppua tähän. Minä olen ainakin mukana loppuun asti ♥

Love you soo much<123

Kuten huomaatte, tää on aika kuollut paikka. Pääasiassa mie käyn vaan täällä enää. Parit jepet onki myös poistanu ittensä. Et näin. Ei tästä nyt varmaan tulekkaan mitään, etet.

Adioos.

mintttttttu

En oo tyhmä vaan aika laiska

Ulkona ois nyt aika hyvä keli ja siel vois tehä nyt jotain älyllistä, eli mennä vaikka kävelemään tai pyöräilemään, mut tällä htekllä miulla on este. Laiskottaa. Ehkä mie voisin vaik vähä lihaskuntoilla. Jos nyt jaksaisin ees nousta miu pehmeeltä sängyltä, koska sekin olis jo saavutus. Tai jos vaan menisin nukkumaan, simply?

Huomenna alotan ensviikon koeurakan lukemisen kunnolla. Nyt en vähän silmäile, vaan nyt mie luen ihan kunnolla ja kauan ja pitkään ja hyvin ja joka päivä. Varsinkin bilsaa, koska se on vaikeeta.

Ei se kroatia ihan turha paikka ole, koska on miulla aina jotain kotiinviemisiä mukanani. Esim. opin kuvaamaan tollasia kuvia. Sulkeuduin miun siskon ja miun huoneeseen, laitoin valot pois, säädin vähän kameraa ja pyöritin puhelinta. Hehets.

Now is time for HANKIIIIIS, peace.

Look in to my eyes and I own you.

Öitä lapset, ♥ Minttu

Queen of the Croatia

Heipähei teille kaikille kalkkilaivan kalkkunoille! Miepäs rusketuinki Kroatiassa, mut miut tuntien tätä ei kovin syväks rusketukses voi kutsua, koska no. Oon edelleenki yhtä valkone ku lakana. Mut eipä siitä sitte enempää. Vaik haluutko jauhaa?

Kroatia oli tosi kaunis paikka ja säät, ah. Ne ne vaan oli niin ihania tän sateisen ja synkän syksyn keskellä. Joka päivä varmaan yli + 30 celssiusta! Eika satanu kertaakaan, paitsi jos ei lasketa parin minuutin sadetta, jossa vettä tihutti ehkä viis pisaraa. Toista ku täällä. Matkalla olin siis viime viikolla. Sunnuntaina tulin takasi. Vaik en ois halunnu ja äitin ja iskän piti raahata miut koneeseen, kynsin ja hampain.

Heti lomalta tultuani miulla odottiki neljä koetta peräjälkeen. NAM. Se se vasta oli jotakin. Stressasin nii kovasti, et teki mieli hyppii päällää ja tunkee varpaita suuhun. Mut nyt se rumba on ohite, mut ei mitää turhia lomia, ens viikolla oottaa sitten taas kolme koetta... Kohta on sitte niska poikki ja varpaat muussia. 

En jaksa selostella enempää tappavan tylsästä elämästäni, joten eiköhän tsiikailla vähän kuvia Kroatiasta? Käy miulleki.

Siinä parit summanmutikassa valitut kuvat, hope you like! 

When in Croatia, do like Croatians.

♥ minde

Minulla on pomppufiilis!

Tällä hetkellä oloni on kuin ylienergisellä apinalla. Haluaisin vain juosta ympäriinsä, tehdä kärrynpyöriä, kuperkeikkoja ja heittää tietokoneen ikkunasta ulos. Voisin juosta vaikka Helsinkiin asti, nyt on vain sellainen olo.

Koulupäiväni loppui tänään vasta kolmelta mikä aiheutti tietysti suurta uupumusta minussa. Sitten kun olin pari tuntia siitä väsymys kohtauksesta toipunut niin sain kuin taikaiskusta tällaisen energisyyspiikin. Nyt tekisi mieli tehdä jotain aivan muuta kuin läksyjä tai muuta paikallaan oloa.

Olin tänään myös tuolla pienessä keskustassamme ja ostin sellainen pikkuisen valkoisen kukkasen, jonka saa hiuksiin koristeeksi. Jee! Olen iloinen, sillä niitä oli vielä jäljellä. Edellisellä kerralla ne olivat loppuneet, mutta nyt: ah, jättipotti!

Sain myös nyt tänään ihan virallisesti itselleni TET- paikan. Pääsin nimittäin Oonan kanssa paikallislehteen töihin. Toivottvasti on tulossa hauskat ja työntäyteläiset kaksi viikkoa. Tuskin maltan odottaa. Jännittää jo nyt, olenpas aika frozen...

Lopuksi vielä; nyt on syytä juhlia, nimittäin tajusin yhden fysiikan läksyjemme tehtävän juhaaa, tätähän voisi vaikka juhlia. Mutta nyt, see you next time ♥

En ees näytä hullulta mammalta kun mulla on silmälasit..........

Vissiin mursin nilkkani ja varpaani ja kenkäni ja kaiken kun yritin jotain taiteilla...

Tämähän on jo kyllä vanhaa kamaa, mutta pakkohan tuota malli ilmettäni on tännekkin hehkuttaa !