perjantai 30. syyskuuta 2011

ymmärtääkö avaruuskin kaiken mitä kerromme

Mä alukseeni nousen ja kuulen laulun huimaavan,
kun jännitys ihooni tatuoituu ja ilo elämän sumentuu,
mä voin jo aavistaa sen pelon tulevasta,
kohta aurinkoa lähempänä olen, satumaassa,
sitten on vuoro hyräillä sitä, kauneinta hymniä

olipa kerran yksi pimeä päivä

Vain tahroja paperilla, älä siis suutu.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Keskiviikkokahveilla pilvilinnoissani

Haluaisin olla jotain.
Haluaisin olla jotain.
Haluaisin olla jotain.
Ja tuo samainen lause kertaa miljoona. Haluaisin pukeutua siististi ja muodin viimojen mukaan, mutta samalla haluaisin säästää rahaa ja luontoa.
Välillä oikein inhottaa ajatella miten kaikilla edes voi olla varaa jokaiseen uuteen muodin tuomaan tempaukseen. Itsehän rakastin korkeavyötäröisiä farkkuja jo viidennellä luokalla ja värejä, joita nyt yhtäkkiä näkeekin kaikkialla.
Mutta tekevätkö vaatteet ihmisen? Eivät. Niin, eivät ainakaan minun maailmassani.
Aamulla ensimmäinen asia jota ajattelen ovat vaatteet. Vaatteeet. VAATTEET!! Onko tämä edes todellista. Meillä on maailma täynnä ihania, omalaatuisia ihmisiä ja silti kaikki ajatukset pyörivät vaatteiden ympärillä. Ehkä ne huumaavat nuoret tytöt muodikkaalla tuoksullaan. Tai saavat meidät kuvittelemaan, että vaatteilla voimme luoda itsestämme jotain mitä emme vielä ole? Lissun, emon, räppärin, koulun suosituimman tyypin,.. Mutta ehei, mielestäni vastaus on toinen. Voisin ehkä olla luokassani suosittu ja ihannoitava jos pukeutuisin valmiin muotin mukaan, mutta pintaa syvemmällä on sitä jotain mikä tekee meistä täydellisiä. Juuri sellaisia kuin me olemme. Olisi se elämä vaan niin helppoa jos olisimme kaikki alasti.

Moi olen Veera ja rakastan vaatteita niin kuin suurin osa muistakin maailman tytöistä. Tässä on vähän kuvia vaatteista! Love me, Love you or love your clothes<3

Tosi söpö ja ihana ja paras ja (jotain!) yksityiskohta rakkaasta _kirppikseltä hankitussa hupparissani !

Ruusu paidassani <3 tämä on kyllä ihan gina trickotista heeei..
Tämmöstä tänään...

villasocks...






maanantai 26. syyskuuta 2011

Vaikeistaso pysyy miljoonissa

Moikkamoi! Haluan nyt yleisesti ilmoittaa vaikealaatuisesta ongelmastani joka on hiukset. Mulla on luonnonkiharat joista haluaisin suorat ja sitten käyn läpi pitkän ja raskaan suoristusprosessin josta ei ole mitään hyötyä, koska hiukseni ovat itsepäiset munapäät jotka tahtovat pysyä kiharalla.
Haluan sitten nyt jakaa teille tämän tuskan eli joo kattokaas kun mä suoristan mun hiukset. hankiiis♥ mä pakastan mun hiuksia<321

Kattokaa mikä pituusero. Vasemmalle puolelle ei oo viel tehty mitää, oikee puoli on suoristettu.


poltin mun hiukset vissiiiii... Xd

lopputulos ;p
veeruskabusja<>

I have nothing to say...

Joo hmm. Tämä on nyt sitten tällainen muotibloggaus. En väitä, että tajuaisin mitään muodista, tai, että osaisin ottaa minkäänlaisia muotikuvia tuolla Nikonin pikku pokkarillani, mutta toivottvasti se ei haittaa. Herkimpien kannattaa varustautua hengityskonein ja ehkä parin oksennuspussin kera ja vaikka vahva kuvittelisitkin olevasi niin kannatan menemään julkiselle paikalle, jotta sinulla olisi edes joku auttaja siellä tämän hullun, pelottavan ja karmivan kuvakoosteen jälkeen.

Arvon herrat, rouvat -ketä olettekaan. Olkaa hyvä.



Zayjajauz Veeruskaliini<123