ymmärtääkö avaruuskin kaiken mitä kerromme

Mä alukseeni nousen ja kuulen laulun huimaavan,

kun jännitys ihooni tatuoituu ja ilo elämän sumentuu,

mä voin jo aavistaa sen pelon tulevasta,

kohta aurinkoa lähempänä olen, satumaassa,

sitten on vuoro hyräillä sitä, kauneinta hymniä