Ristimänimeni on Kristiina. Toiselta nimeltä olen Marina, joka btw tarkoittaa satamaa! Omistan läjäpinon lempinimiä mm. Krisse, Krisu, Krishna, Kerstin, Kristo, Körstin, Kristin, Krissespessu... niitähän vielä riittää! En velvoita ketään kutsumaan minua juuri tietyllä nimellä, sillä minä kyllä omaksun kaikki kutsumanimet. Saatte aivan itse päättää, millä nimellä haluatte minua kutsua. Mä kyllä tottelen ihan mitä vaan! Netissä yleensä pyörin nickeillä Marinaheyy, Krisse tai Krissespessu, jos jotain nyt tarkemmin kiinnosti.
Tällä hetkellä asustelen perheeni kanssa täällä Itä-Suomen laitamilla, parin kilometrin päässä Lappeenrannan ydinkeskustasta. Vuosien aikana olen muuttanut talosta toiseen lukuisat kerrat, milloin kerrostalosta rivitaloon tai toistepäin, mutta nykyisessä omakotitalossamme olemme asuneet liki seitsemän vuotta, eikä olisi aavistustakaan muuttaa tästä rakkaaksi tulleesta talosta pois. Rakastan sydämeni pohjasta tätä kaupungia, vaikka aivan liian monesti olen tahtonut muuttaa täältä pois, mutta tänne mä kuulun. Olen aina ollut ja todennäköisesti tulen olemaan perheen ainut lapsi lukuunottamatta velipuoltani, joka toisaalta on minulle kuin veli. Olemme kumminkin niin läheisiä, vaikka hänellä on huomattavasti enemmin ikää. Näemme suunnilleen toisiamme juhlapyhinä ja lomien aikaan, jolloin hän yleensä tulee käymään täällä, Suomessa. Varsinaisia lemmikkejä meillä ei ole ikinä ollut, mutta minulla ja äidilläni tahtoo olla kova koirakuume. Ainut henkilö perheessämme eli isä hieman jarraa tämän hankinnan edessä. Mutta, toivottavasti jonain päivänä meidän talossamme temmeltäisi nelijalkainen karvakamu. Aina on toivoa, eikö vain?
Ulkonäöltä en pahemmin ole massasta erottuva typykkä. Pituutta vajaa 168cm, ja minulla on monivivahteiset silmät ja tavalliset hieman pyöreähköt kasvopiirteet. Omaan keskipituiset, ruskeat ja tummat hiukset, joihin olen silloin tällöin erivärisiä raitoja laitellut. Tällä hetkellä haluaisin radikaalisen muutoksen hiustyylissäni, mutta tuskin itseltäni löytyy tarpeeksi rohkeutta sen tekemiseen. Taidan tyytyä pitämään tämän oman hiusvärini ja -tyylin. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia lävistyksiä, ei edes korvakoruja. Ja tuskin tulee olemaan, ellei tapahdu jotain aivan uskomatonta. Rakastan vaatteita ja shoppailua, etenkin tykkään vaihtaa vaatteita päivittäin. Netissä eri vaatekauppojen selaileminen on innostavaa ja inspiroivaa, mutta paheena saan katsellemisesta himon vaatekappaleita kohtaan. Tykkään kehua paljon ja monesti kavereitani, jos näen heidän yllään jotain kivaa. Nimittäin itselleni tulee ainakin kiva mieli, jos minun vaatteita kehutaan muun muassa kivoiksi.
Luonteeltani olen pitkän päälle hyvin sekava, mutta mitä paremmin minuun tutustuu sitä enemmin minusta löytää uusia ulottuvuuksia. Osaan olla äänekäs, hauska, ystävällinen ja rakentavien palautteiden sekä mielipiteiden kertoja. Mutta taas jonain päivänä saatan mustamaalata kaiken mahdollisen ja tuhota viimeisimmät toivonkipinät pessimistisellä asenteella.Siinä vasta minulla on paljon oppimista, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Minulle on erittäin olennaista, että päästelen suustani aivan käsittämättömiä äänähdyksiä ja parissa sekunnissa keksin uusia asioita kuvannollistavia sanoja, jotka eivät pitkän päälle tarkoita mitään. Toiset samaistuvat mun erikoisiin sanavalintoihin, toiset eivät taas ymmärrä niistä yhtikäs mitään. Opitte mun luonteestani aivan varmasti paljon enemmin blogin kautta, joten mun on aivan turhaa kirjotella tähän pitkää litanjaa, siintä millainen olen.
Harrastuksiini lukeutuu pyöräileminen, pianon soittaminen,valokuvaaminen, lukeminen, kirjoittaminen ja etenkin yleisurheilu. Viimeisimmäksi mainittua harrastusta olen harrastanut viisivuotiaasta saakka ja koko elämäni ajan olen melkein kulkenut yleisurheilun kanssa käsi kädessä. Huolimatta kaikista niistä epäonnistumisista, masennuksista ja motivaation hiipumisesta, side kyseistä harrastusta kohtaan on niin vahva. Se on antanut minulle niin paljon rikkaita hetkiä ja unohtumattomia kokemuksia sekä ystäviä, joita ilman tuskin pärjäisin. Toinen tärkeistä harrastuksistani on soitto, jonka kanssa valitettavasti tällä hetkellä kamppailen, että pitäisikö vielä jatkaa. Rakastan pimputtamista, mutta aika on kortilla, eikä motivaatiokaan ole huippulukemissa. Näiden kahden ohella valokuvaamisesta on tullut myös yksi osa arkeani. Omistan Nikonin D3100 järjestelmäkameran, jolla kulutan paljon aikaani räpsien kaikkea mahdollista. Tänä kesänä olen rakastunut ihmisten kuvaamiseen, mutta ehdottomasti kuvailen mielellään myös kaupungin valoja, eläimiä, äärettömän ilmeellisiä maisemia ja kaikenlaisia kukkia. Ehkä haaveilen jopa joskus uraani ammattikuvaajana, mutta aika näyttää. Hyvä ystäväni pyysi minua pari viikkoa sitten kuvaamaan hänen rippikuvansa, eikä siintä voinut olla suostumatta. Se oli kieltämättä niin mukavaa, että mielellään ottaisin toisenkin tarjouksen vastaan!
Toivottavasti olette saaneet kuulla musta tarpeeksi, ja tietenkin aina voi jotain kysyä! Täyttelen tänne sitten jälkeenpäin kaikkea tarpeellista!
♥ Kaikella rakkaudella, Kristiina.
